Ego sinä pieni piru.

Mä oon ollut jonkun aikaa pysähtynyt. Katsellut ympäristöäni, ympärilleni. En ole päässyt eteenpäin enkä taaksepäin. Enkä tietenkään taaksepäin, koska tietä sinne ei ole. Se on haihtunut pois. Se on jo kävelty, elämässä ei voi luovuttaa ja kääntyä. Ei voi edes peruuttaa. On pakko pysähtyä ja nähdä eteenpäin, on kasvun hetki. On aika oppia, oppia vain itsestä.
Mun elämään on tullut ego, egon olemassa olon tiedostaminen. Ainahan se ego, tietenkin, on ollut mussa olemassa. Nyt mä vasta tajuan sen. Oikeestaan nyt tajuan että mähän oon ollut aivan sen pauloissa, ihan sokeesti. Vahva ja ylpeä ego mulla onkin, temperamenttinen, äkkipikainen. Ja vielä kaiken lisäksi luovuttamaton. Se tulee yleensä esille kun koen olevani huono, epäonnistunut. Ego pompsahtaa piruna mun olkapäälle kun mä olen tilanteessa epävarma. Kun mä koen oloni pieneksi. Käyttäydyn silloin huonosti ja mun ympäristö kärsii.
Nyt mun tehtävä on oppia tunnistamaan se ja näpäyttää se alas sieltä olkapäältä joka kerta. Vähän kuin röökinstökön neppais menemään.
Uskon että kun opin tunnistamaan mun egon tilanteissa ja väistämään sitä, voin elää ilman lukkoja ja esteitä, voin antaa itelleni luvan elää ja nauttia oikeesti. Nauttia mun olemassaolosta, mun elämästä.
Näiden ajatusten pyörityksen keskellä löysin kirjan; Tara Lange, Äitipeli. Siinä käsitellään just näitä asioita mihin itseasiassa koko blogini perustuu. Mä vasta eilen avasin kirjan ja oon jo nyt kiitollinen siitä että tiedän jonkun muunkin käyneen tämän saman taistelun elämässään läpi. Ja kiitollinen erilaisista näkökannoista asioihin. Itsehän olen vasta matkalla, aivan alussa.

Elämä on itsensä voittamista. Sielu vs. Ego.
Kirjaa lukiessani tuli ajatus; kun ihminen kuolee, sielu pääsee taivaaseen ja ego jää maan alle. Raffia...

Go with the flow.

Joskus sitä tiellään on aivan eksynyt. Ei tiedä kulkeako samaa tietä eteenpäin, onko tämä polku alusta alkaen ollut aina väärä? Alkuun on pitkä matka, takaisin ei kannata kääntyä. Mutta valitsenko toisen reitin? Mistä voin tietää? Olenko onnellinen nyt? Voinko itse tehdä asialle jotain jotta tämä tie saisi valoa? Onko toinen tie valoisampi? Nyt en tiedä. Mutta olen huomannut että aika näyttää aina vastauksen ennemmin tai myöhemmin. Kuuntele intuitiota ja anna virran viedä. Älä mieti liikaa, tee asioita mitkä tuntuu hyvältä. Vietä aikaa ihmisten kanssa jotka saa sinut hyvälle tuulelle. Rakasta ja tule rakastetuksi. Go with the flow. Jos en eksy, en löydä.
Nämä asiat yritän muistaa.
Ja nyt jo, tuntuu heti paremmalta tallustaa tätä tietä vielä eteenpäin. Think positive be positive 💕

Suomalainen.

Joulu alkaa olla takana, päivät pitenee ja mennään pikkuhiljaa kevättä kohti. Aivan uskomattoman ihana ajatus, "kevättä kohti". Jo pelkkä ajatus siitä tuo itselle voimaa, energiaa, toivoa ja uskoa parempaan. Joka vuosi.
Ajattelen aina syksyisin että syksy on lempi vuodenaikani. Ja onhan se, omalla tavallaan, juuri sillä hetkellä. Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan.
Syksy on tarpeellinen, kesän jälkeen syksy pysäyttää. Pistää pohdiskelemaan asioita, syventää ja nostalgisoi. Elämän haaveilua. Täydellistä.
Mutta aina mukana tulee pimeys, sateet. Ihanaa ja kaunista nekin, ehdottomasti. Mutta nykypäivänä täällä eteläsuomessa ei todella ole lumi itsestään selvyys talvella, "syksy" on siis pitkä. Ja minua se ei haittaa, huomaan vain että elämä koettelee tällöin henkisesti. Joskus on rankkaa, masentaa, ahdistaa, pimeys, harmaus, märkyys. Vaikea on ammentaa positiivista energiaa ja ajatuksia, joskus. Ja tiedän, että ihan jokaisella on hieman vaikeampaa itsensä kanssa syksyllä. Vaikeampaa hyväksyä ympärillä olevat asiat sellaisina kuin ne tulee. Mutta, koska syksy on henkisesti vaikeaa, on se myös ihmisen henkisen kasvun aikaa ainakin täällä suomessa. Jokainen elämän koettelemus kasvattaa, aina. Ja se on kiehtovaa! Ihanaa olla suomalainen, elää neljä rikasta vuoden aikaa. En usko että arvostaisimme valoa näin paljon, jos meillä ei olisi pimeyttä näin paljon 💕

Joulun taikaa.

Joulu on aikaa, jolloin erityisesti ajatellaan muita. Annetaan lahjoja, vietetään läheisimpien ihmisten kanssa aikaa, muistetaan toisia kortein, viestein ja ajatuksin.
Joulun aikaan sitä on jotenkin helpompi hyväksyä paikkansa juuri tässä ja nyt. Ehkä se on sitä joulun taikaa? Antaa itselleen luvan olla sielä missä on. On helpompi rakastaa itseään jouluna, ja olla myös muille parempi.
Nyt aikuisena arvostan enemmän aikaa vietettyjen ihmisten kanssa. Lahjat ovat ihania ja merkki ihmisen muistamisesta, muistetuksi tulemisesta tulee aina hyvä mieli. Ja antamisen ilo on arvokas, sitä tulisi ehdottomosti tehdä joulua paljon useammin. Ja viettää aikaa tärkeimpien kanssa joulua paljon useammin.
Nyt äitinä tärkeintä joulussa on lapsille annettu rauha ja rakkaus, sekä se vilpitön usko joulun taikaan ja lahjojen saamisen riemu  💕

Be your friend.

Kun olet hyvä itsellesi, olet hyvä muille. Kun olet huono itsellesi, olet huono muille. Jokainen meistä haluaa tulla rakastetuksi, hyväksytyksi, anteeksi annetuksi. Rakasta siis itseäsi juuri sellaisena kuin olet, hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet, anna itsellesi anteeksi. If you want friend, be your friend. Rakkautta antamalla rakkautta saa.

Avain sisällä.

Ihmisenä on tiedetysti vaikeinta elää itsensä kanssa. Kaikki ympäristön aiheuttamat tunnetilat koetaan itse. Minä itse koen iloni ja suruni, kaikki tunteeni. Ehkä joku tai jokin jossakin on aiheuttanut minussa tunnetilan, mutta minä koen sen. On hyvä tuntea. Mutta negatiivinen tunne ei ole mukavaa, se ahdistaa ja masentaa. Sulkee. Peittää hyvän. Ei kukaan voi pitää siitä. Mutta se on olemassa ja varmasti hyvästä syystä. Ehkä siksi että kuuntelemalla omia negatiivisia tunteita, paneutumalla niihin, saatat löytää vastauksen kysymykseen; mistä tämä inhottava tunne kumpuaa? Miksi jokin asia minua ärsyttää? Viha, kateus, häpeä, epävarmuus, pelko... Ehkä joskus olen kokonainen ja elän ilman lukkoja mihin ei ole löytynyt avainta. "Valittamalla ei parane". Vastaus löytyy itsestäni, sisältäni. Avain on sisälläni. Avain sisällä. Tämän polun aijon todellakin kulkea.