Suomalainen.

Joulu alkaa olla takana, päivät pitenee ja mennään pikkuhiljaa kevättä kohti. Aivan uskomattoman ihana ajatus, "kevättä kohti". Jo pelkkä ajatus siitä tuo itselle voimaa, energiaa, toivoa ja uskoa parempaan. Joka vuosi.
Ajattelen aina syksyisin että syksy on lempi vuodenaikani. Ja onhan se, omalla tavallaan, juuri sillä hetkellä. Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan.
Syksy on tarpeellinen, kesän jälkeen syksy pysäyttää. Pistää pohdiskelemaan asioita, syventää ja nostalgisoi. Elämän haaveilua. Täydellistä.
Mutta aina mukana tulee pimeys, sateet. Ihanaa ja kaunista nekin, ehdottomasti. Mutta nykypäivänä täällä eteläsuomessa ei todella ole lumi itsestään selvyys talvella, "syksy" on siis pitkä. Ja minua se ei haittaa, huomaan vain että elämä koettelee tällöin henkisesti. Joskus on rankkaa, masentaa, ahdistaa, pimeys, harmaus, märkyys. Vaikea on ammentaa positiivista energiaa ja ajatuksia, joskus. Ja tiedän, että ihan jokaisella on hieman vaikeampaa itsensä kanssa syksyllä. Vaikeampaa hyväksyä ympärillä olevat asiat sellaisina kuin ne tulee. Mutta, koska syksy on henkisesti vaikeaa, on se myös ihmisen henkisen kasvun aikaa ainakin täällä suomessa. Jokainen elämän koettelemus kasvattaa, aina. Ja se on kiehtovaa! Ihanaa olla suomalainen, elää neljä rikasta vuoden aikaa. En usko että arvostaisimme valoa näin paljon, jos meillä ei olisi pimeyttä näin paljon 💕